Olette varmasti huomanneet, että en ole pitkään aikaan kirjoitellut. Siihen on nyt oma syynsä, mitä voin tässä hiukan avata. En sen suuremmin, sillä se on henkilökohtainen asia koko perheellemme. Eli rakas veljeni, Jere on kuollut. Minulla oli Jerestä paljon hyviä muistoja, ja niinkuin tekin saatatte muista, niin Jere on myös ratsastanut Danalla ja siitä löytyy videokin, muistaakseni täällä on siitä kuvakin. Kuitebkin, ei ole nyt hirveästi ole ollut sen takia motiaatiota päivitellä tänne oikein mitään. Meillä on siis koko perheellä käynnissä iso surutyö, joka koskettaa monia läheisiä sekä koko Jeren perhettä. Monia asioita on hoidettava, ja voi olla että Dana vaihtaa tallia, sillä itse en juuri nyt kotona pysty olemaan. Pyrin päivittämään blogia kuitenkin jonkun verran, jos vain sattuu löytymään kuvaajaa tai aihetta mistä kirjoittaa ja kuvia olisi tallessa. Kaikki kuvat ovat vain kotonani tietokoneella, joten niitää on sieltä hyvin hankala saada. Kiitän uskollisia seuraajiani, jo

Niin. Ajattelin kirjoittaa nyt myös tästä postausta, sillä jatkuvasti saan kuulla siitä miten minun olisi kannattanut ostaa puoliverinen jonka kanssa pääsen kehittymään, jonka kanssa voisin hypätä, laukata, jne. jne. jne. Ajattelin nyt kertoa hiukan siitä, mitä useimmat lämppärin omistajat ajattelevat. Haluan kuitenkin vielä sanoa ennenkuin aloitan, ettei tämä ole minkään rodun väheksyntää eikä kenenkään mollaamista, mutta siis tämähän on van kantaa ottava teksti, ei niinkään arvioiva teksti. Eli lämminverisiä ravihevosia kaupataan Tori.fi, Hevostalli.net yms. aivan älyttömästi. Tähän on toki syynsä. Lämminveristen hevosten arvostus on Suomessa niin matalalla, että niistä ei juuri kukaan enää halua tehdä harrasteratsuja, ehkä osittain siksi että se on pitkä ja vaativa projekti ja ajatellaan että ratsastamalla ratsu sukuisilla hevosilla voisi kehittyä. Toki niinkin, mutta myös lämminveristen kanssa voi kehittyä. Kehitys on vain erilaista. Raviuran ne joutuvat lopettamaan 12 vuoden iäs

Noniin! Jälleen on tullut aika syksylle, ja sen myötä talvelle. pian alkaa olla lehdet jo tippuneet puusta, ilmat kylmenevät sekä tuuli yltyy. Toisaalta syksy tuo myös hyviä puolia esille. Kauniita värejä puissa, viileämpi ilma ratsastaa ja maastolenkkeilykin on ihanaa viileässä ilmassa sekä kauniissa väreissä ja maisemissa. Kuitenkin kuulumisia syksyltä nyt tähän väliin! Dana on mennyt todella paljon eteenpäin! Ollaan päästy kunnolla nyt tekemään ja menemään, ja tosiaan, jos olette edellisiä postauksia lukenut, niin tiedätte kuka on ollut isona apuna.  Mimmu.  Dana on alkanut kantaa etupäätään ryhdikkäämmin, ja myös ystäväni kävi tänään selässä ja kehui, kuinka paljon on mennyt elokuulta eteenpäin. Olen vain jotenkin niin iloinen! Sitä on vaikea kuvata, kuinka vain tärisee ja värisee innosta, ja joka kerta kun muut menevät Danalla, tuota hevosta katsoessaan meinaa tulla kyynel tulla silmään. On tuo hevonen vain niin joka käänteessä yllättänyt, niin hyppäämisessä, kouluratsastuksessa

Heippa! Taas on vähän aikaa edellisen postauksen laitosta, mutta nyt kirjoitan taas uuden postauksen. Tänään siis hyppäsin Danalla jälleen Mimmun valvovan silmän alla. Ei voi muuta sanoa kuin että aika rääkki oli! Otettiin alkuraveja siinä toisessa päädyssä ympyrällä. Dana kuunteli alusta lähtien tosi kivasti ja ravaili rauhallisesti. Toista ponia juoksutettiin toisessa päädyssä, jolla oli vaikutusta asiaan. Keskityin siihen, että pää pysyy alhaalla koko ajan, eikä nouse aina tietyissä kohdissa ylös, mutta jos nousi niin ensi kierroksella tiesi valmistautua siihen nappaamalla kiinni hiukan sisäohjasta houkutellen sen alas. Mimmu alkoi siinä sitten neuvomaan minua, että on valmistauduttava aina siihen kun se puskee tai nostaa pään tietyissä kohdissa ja reagoida siihen. Ruvettiin siinä myös sitten kokeilemaan ravin ollessa rauhallista niin nostaisin hiukan käsiäni ja työntäisin niitä pikkiriikkisen ylös. Dana tuntui nousevan ainakin 3cm ylös etupäästä! Se on äärimmäisen raska